Hyvä Todiste kuinka Alumiini materiaalina kestää sään armoilla:
1940 luvulla rakennettu ja II Maailmansodan jälkeen Liittoutuneiden ylijäämävarastosta Saksassa säilössä olleista DC-3 rahtikoneista kymmenkunta ostettiin Suomeen 50- luvulla Aero:lle liikelentokoneiksi varusteltaviksi. Ne muodostivat sittemmin Finnair:n lentokaluston rungon kymmenen vuoden ajaksi, kunnes suuremmat (Convair) tyypit alkoivat korvata niitä. Sitten 70 luvulla jo suihkumoottorikoneet (Caravelle) tulivat tilalle.
Alla kuvassa yksi alk.per DC-3 koneista poistettiin lentokäytöstä koska siinä yksilössä olisi tullut kallis runkoremontti eteen. Kone siirtyi Puolustusvoimille Laskuvarjojääkärikoulun ”kuivaharjoitteluvälineeksi” pelkkänä runkona. ”Putkessa” harjoiteltiin koneesta poistumista hypyn alkuvaiheessa laskuvarjovarusteet selässä.
Istuin tuossa putkessa pariin otteeseen 1976-77 Utissa varusmiesaikanani, silkasta mielenkiinnosta. En olisi silloin uskonut että se vielä 40 vuoden kuluttua yhteensä yli 75 v ikäisenä nyt pysyy kasassa. Ilman suojausta, sään armoilla, lentokonealumiini kestää. DO-5 tunnuksella Ilmavoimissa olleen koneen ”sisarkoneista” yksi on Ilmailumuseon pihassa Vantaalla (OH-LCD) ja Kar-Air:n kone sisällä. Löytyypä yksi (OH-LCH) lentokuntoisenakin Airveteran / DC-yhdistys ry omistuksessa. Omassa häätilaisuudessamme aikoinaan lennettiin sukulaisvieraille tarjottu paikallislento juuri tuon DC-yhdistyksen koneella (- ”Hotelli” tarjosi hulppean sight seeing elämyksen).
DC yhdistys on eräs hyvä foorumi lisätä & kerätä tietoa ilmailuhistoriasta Suomessa ja Maailmalla, asiasta kiinnostuneille. Samalla näkee kuinka 75 v alumiinipinta voidaan pitää kiiltävänä – alumiinihan ei ruostu, se hapettuu mutta voidaan ylläpitää alkuperäisenä, maalata ei välttämättä tarvitse ollenkaan.
Hyvä Todiste kuinka Alumiini materiaalina kestää sään armoilla:
1940 luvulla rakennettu ja II Maailmansodan jälkeen Liittoutuneiden ylijäämävarastosta Saksassa säilössä olleista DC-3 rahtikoneista kymmenkunta ostettiin Suomeen 50- luvulla Aero:lle liikelentokoneiksi varusteltaviksi. Ne muodostivat sittemmin Finnair:n lentokaluston rungon kymmenen vuoden ajaksi, kunnes suuremmat (Convair) tyypit alkoivat korvata niitä. Sitten 70 luvulla jo suihkumoottorikoneet (Caravelle) tulivat tilalle.
Alla kuvassa yksi alk.per DC-3 koneista poistettiin lentokäytöstä koska siinä yksilössä olisi tullut kallis runkoremontti eteen. Kone siirtyi Puolustusvoimille Laskuvarjojääkärikoulun ”kuivaharjoitteluvälineeksi” pelkkänä runkona. ”Putkessa” harjoiteltiin koneesta poistumista hypyn alkuvaiheessa laskuvarjovarusteet selässä.
Istuin tuossa putkessa pariin otteeseen 1976-77 Utissa varusmiesaikanani, silkasta mielenkiinnosta. En olisi silloin uskonut että se vielä 40 vuoden kuluttua yhteensä yli 75 v ikäisenä nyt pysyy kasassa. Ilman suojausta, sään armoilla, lentokonealumiini kestää. DO-5 tunnuksella Ilmavoimissa olleen koneen ”sisarkoneista” yksi on Ilmailumuseon pihassa Vantaalla (OH-LCD) ja Kar-Air:n kone sisällä. Löytyypä yksi (OH-LCH) lentokuntoisenakin Airveteran / DC-yhdistys ry omistuksessa. Omassa häätilaisuudessamme aikoinaan lennettiin sukulaisvieraille tarjottu paikallislento juuri tuon DC-yhdistyksen koneella (- ”Hotelli” tarjosi hulppean sight seeing elämyksen).
DC yhdistys on eräs hyvä foorumi lisätä & kerätä tietoa ilmailuhistoriasta Suomessa ja Maailmalla, asiasta kiinnostuneille. Samalla näkee kuinka 75 v alumiinipinta voidaan pitää kiiltävänä – alumiinihan ei ruostu, se hapettuu mutta voidaan ylläpitää alkuperäisenä, maalata ei välttämättä tarvitse ollenkaan.
Alumiinin käyttöä kannattaa suositella, onhan se pitkäikäisyytensä ansiosta kestävän kehityksen mukainen raaka-aine. Siitä soisi valmistettavan sellaisiakin tuotteita, joissa alua ei juurikaan näe käytettävän. Lisäksi tiedämme että on mahdollista kovapinnoittaa alumiinia, jolloin sen pintakovuus on suurempi kuin esim. teräksellä – se laajentaa tämän ekologisen materiaalin käyttömahdollisuuksia. Avainasemassa ovat erilaiset suunnittelijat ja design asiantuntijat – he voivat etsiä uusia vaihtoehtoja perinteisten ratkaisujen rinnalle. Arcus Solutions Ratkaisuverkoston eri alojen asiantuntijoissa löytyy myös patentoidun kovapinnoitusmenetelmän osaaja.
Tapio Ahtiainen / Arcus Solutions Network
Alumiinin käyttöä kannattaa suositella, onhan se pitkäikäisyytensä ansiosta kestävän kehityksen mukainen raaka-aine. Siitä soisi valmistettavan sellaisiakin tuotteita, joissa alua ei juurikaan näe käytettävän. Lisäksi tiedämme että on mahdollista kovapinnoittaa alumiinia, jolloin sen pintakovuus on suurempi kuin esim. teräksellä – se laajentaa tämän ekologisen materiaalin käyttömahdollisuuksia. Avainasemassa ovat erilaiset suunnittelijat ja design asiantuntijat – he voivat etsiä uusia vaihtoehtoja perinteisten ratkaisujen rinnalle. Arcus Solutions Ratkaisuverkoston eri alojen asiantuntijoissa löytyy myös patentoidun kovapinnoitusmenetelmän osaaja.
Tapio Ahtiainen / Arcus Solutions Network